Sivut

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

another dream that slipped away from me

 Nyt se sitten tapahtui, poni löysi uuden omistajan ja muutti toiselle tallille. Tämä kaikki tapahtui aivan liian nopeasti vaikka tiesinkin että poni voisi lähteä milloin vain. En oikein osaa käsitellä tätä enkä pukea ajatuksia sanoiksi. Blogiin kirjoittelua olen vältellyt parhaani mukaan. Ainoa mitä tiedän on, että Máttur on jälleen yksi unelma jota en saavuttanut. Meidän tarinamme oli lyhyt ja kaunis, ikävöin ponia aivan suunnattomasti. Máttur oli yksi upeimmista eläimistä joihin olen ikinä tutustunut ja olen äärettömän kiitollinen että poniin sain tutustua. Ei tommoinen poni satu kohdalle toista kertaa.

Noh ainakin tiedän että poni sai hyvän kodin ja on varmasti onnellinen. Mun täytyy vaan jatkaa kohti uusia pettymyksiä, jälleen. 


 I don't know where I'm at
I'm standing at the back
And I'm tired of waiting
Waiting here in line, hoping that I'll find what I've been chasing.

I shot for the sky
I'm stuck on the ground
So why do I try, I know I'm gonna to fall down
I thought I could fly, so why did I drown?
Never know why it's coming down, down, down.

Not ready to let go
Cause then I'd never know
What I could be missing
But I'm missing way too much
So when do I give up what I've been wishing for.

I shot for the sky
I'm stuck on the ground
So why do I try, I know I'm gonna to fall down
I thought I could fly, so why did I drown?
Never know why it's coming down, down, down.
Oh I am going down, down, down
Can't find another way around
And I don't want to hear the sound, of losing what I never found.

I shot for the sky
I'm stuck on the ground
So why do I try, I know I'm gonna to fall down
I thought I could fly, so why did I drown?
I never know why it's coming down, down, down.

Hei hei höpsö porkkana poni ♥

4 kommenttia:

  1. kyllä sitä itsekin monesti miettii, miksi jatkan tätä harrastusta kun aina tulee pettymyksiä pettymyksien jälkeen, kun on kiintynyt jonkin hevoseen ja kaikki ei mene läshes koskaan kuin sarjakuvissa..

    mutta jotenkin kummasti sitä tämän harrasuksen parissa on... 16½ vuoden jälkeenkin :)
    eli pakko tässä on siis olla jotain hyvää että ei pysty luopumaan! ;)

    kyllä se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentista! Täytyy vaan jatkaa eteenpäin ja toivoa että positiivisiä asioita rupeaisi tulemaan noiden negatiivisten tilalle :)

      Poista
    2. mailmassa kun ei mikään ole ikuista, aina joutuu luopumaan jostakin. kyllä niitä onnellisia asioita on huomattavasti enemmän kuin negatiivisia - eiks je? :) varmasti sinulla on paljon paljon enemmän iloisia hetkiä menetettyjen heppakavereiden kanssa, kannattaa keskittyä niihin. eläinten kanssa kun on ja elää, täytyisi aina oppia muistamaan ja hyväksymään se ettei ne ole ikuisesti tässä näin meidän vierellä - ennemmin tai myöhemmin niistä tulee luopua, tavalla tai toisella.
      täytyisi opetella elmään kuten eläimet; elämään hetkessä ja tässä päivässä, eikä murehtia mennyttä/tulevaa. se on vaan kauhean vaikeaa :D

      Poista
    3. Näin olenki pyrkinyt ajattelemaan! Mielummin iloitsen siitä kun olen saanut tutustua erillaisiin hienoihin eläimiin, kun surisin loputtomiin sellaista mille en mahda mitään :)

      Poista