jyrkkä ei esteratsastajan uralle

Lauantaina olin Tuulin ja Henna kanssa Halilassa katsomassa heidän aluevamennustaan. Sirpa oli siis opettajana. Molemmilla meni tosi hyvin ja eilen oli kuulemma mennyt vielä paremmin. Itse nukuin joten en päässyt katsomaan sunnuntain tuntia..

Tänään kuitenkin selvisin jo yhden aikoihin tallille. Menin kentälle sit katsomaan kun Tuuli ratsasti Hrökkvillä ja hänen ratsastettuaan lähdin hetken päästä ratsastamaan Thrálla. Ollaan siis sovittu Thrán omistajan ja hoitajan (Maijun) kanssa että liikutan ponia aina maanantaisin ellei toisin sovita. Aloitteli tekemällä väistöjä molempiin suuntiin. Thrá oli aluksi väistöissä hiukan laiska, mutta parin huomautuksen jälkeen rupesi väistämään aika mallikkaasti. Väistöjen jälkeen rupesin taivuttelemaan ponia ravissa ympyröillä. Herättelin ponin kunnolla heti aluksi. Otin vielä laukannostot molempiin suuntiin ja sen jälkeen otin muutamat hypyt pienellä esteellä Tuulin painostuksesta.. Vaikka este oli pieni, totta jos puhutaan olin aivan kuset housussa siellä. Mulle on tullut sen verran itsesuojelu vaistoa etten kauheasti tykkää hypellä. Silloin tällöin se on ihan kivaa. Ei Thrá kyllä mitenkään erikoisen hyvin hyppinytkään. Meinasin tippua joka hypyllä ja Tuuli nauro aivan kuset housuissa. Mulla meni sit hermot koko touhuun ja pidensin jalustimet ja rupesin tölttäämään. Taitaa olla enemmän mun juttu toi töltin treenaaminen kun esteitten hyppely..

Joskus villissä nuoruudessa uskalsin hypätä ja mennä isoilla hepoilla. Enää en tuohon ryhtyisi..