Rakkaudest lajiin: and the hardest part was letting go

Netta; pieni, kiukkuinen ja ärsyttävä minishetlanninponi tamma. Niin ajattelin kun poniin tutustuin. Netta saapui siskonsa Cherin kanssa Reykhestariin hoitamaan maskotin hommaa. Näistä kahdesta Cheri oli kaikkien lemppari rauhallisen ja lempeän luonteensa takia. Netassa oli sitä jotain ja pieni kiukkuponi oli omasta mielestäni paljon kivempi kun Cheri. Pari vuotta ponit saivat hengailla muun lauman kanssa nuoren ikänsä takia ennen kun ponit opetettiin ajolle. Ajo-opetuksen jälkeen poneilla kuitenkin jäi ajohommat aika lyhyeen.

2011 vuoden alussa rupesi kiinnostus pikkuponeja kohtaan nousemaan. Ensin aloiteltiin Tuulin kanssa sillä että harjailtiin pikkuisia. Netta ei ollut mikään helppo tapaus, millään ei olisi malttanut paikallaan pysyä ja hermo meni kun mahan alta tai jaloista harjattiin.

Pikku hiljaa ruvettiin käyttämään poneja kävelylenkeillä. Ponit nautti siitä aivan valtavasti. Huono kunto ei niitä haitannut, ponit olisivat voineet lenkkeillä vaikka maailman ääreen. Kevään aikaan poneja kävelyteltiin ja lumet kun suli aloitettiin Netalla ajo. Cheri jäi vähän sivummalle koska oli kantavana ja varsoi upean pikku orin Simban 19.05.2011.

Ajaminen Netulla sujui vaihtelevissa merkeissä. Mutkittelu, pysähtely, autojen säpsyminen ja arvaamattomuus oli ongelmana. Usko ponin kanssa oli monesti vaakalaudalla, mutta poni kehittyi ja kasvoi, samoin mekin. Pikku hiljaa tuli onnistumisia onnistumisten perään, mutta Netta muisti sitten aina palauttaa meidät takaisin maan pinnalle ettei päästäisi liian helpolla.

Kesällä 2011 molemmat ponit lähtivät astutukseen. Netu lomaili vielä astutuksen jälkeen jonkin aikaa ja sitten me otettiin taas itseämme niskasta kiinni ja jatkettiin Netun kanssa touhuamista. Ajohommat ja lenkkeily jatkui Netan kanssa ja Cheri sai hoitaa Simbaa.Tehtiin Netun kanssa paljon maastakäsintyöskentelyä kentällä irti ja siinä poni oli elementissään. Talvi tuli ja ajohommat jäi pois. Netta joka rakasti työntekoa ja huomion keskipisteenä olemista kyllästyi pelkkään tarhassa seisomiseen ja keksittiin sitten aloittaa ponilla temppujen opetus. Poni sitten oppi tulemaan luokse käskystä, nousemaan laatikon päälle etujaloilla ja antamaan molemmilla jaloilla tassua.

Keväällä 2012 tehtiin vielä vähän temppuja ja lumien sulaessa käytiin muutamalla ajolenkillä. Poni jäi sitten mammalomalle. 23.6 Netta varsoi kauniin tammavarsan etuajassa. Synnytyksen jälkeen sekä emä että varsa olivat hieman heikossa kunnossa. Pelko ponin menettämisestä musersi mutta onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Varsan myötä Netta lomaili pitkään.

Syksyllä ruvettiin pikkuhiljaa tekemään satunnaisesti hommia. Poni teki lastenkursseilla ajohommia ja aina välillä muistuteltiin temppuja mieleen. Pääsääntöisesti Netu hengaili muiden shettisten kanssa ja otti ihan rauhakseen.

Syyslomalla tuli totaali romahdus kun kuulin että poni laitettiin myyntiin. Olisin tehnyt mitä vain jotta oisin ponin saanut omakseni, mutta oma taloudellinen tilanne ei antanut periksi. Siinä vaiheessa pystyin vai toivomaan että ponia ei ostettaisi. Noh Nettaa tultiin kuitenkin katsomaan ja katsojat päättivät ostaa ponin.
Jouduin sitten elämään pitkään siinä tiedossa että Netta lähtisi ja sen jälkeen en ponia enää näkisi.

Eilen olin menossa poni hyvästelemää. Tallin pihaan kääntyessä, koppi ajoi ohi ja siellä meidän prinsessa poni oli matkalla uuteen kotiin. Uusi totaali romahdus ja tällä hetkellä olo on mitä paskin.

Kaiken tapahtuneen myötä pienestä kiukkuponista kehkytyi elämäni hevonen ja en ikinä, en ikinä tule löytämään samankaltaista ponia. Välillemme tuli suuri luottamusside ja minä kiinnyin poniin ja poni kiintyi minuun. Ponin takia on vuodatettu kyyneleitä ja valillä sitä mietittiin että onko se tän kaiken arvosta. Kyllä, kyllä se oli. Kaunis, yhteistyöhaluinen, hellyydenkipeä ja rakas. Näin ajattelen Netasta nykyään.